Näki soturi neidon tanssimassa lumotulla keijuaukiolla~

Yltiöromantispäissäni (Onko se edes sana? Voiko noin sanoa?!) en kyennyt edes nukkumaan, joten oli pakko nousta ja inspiroituneena kirjoittaa mielessäni pyörineet lauseet paperille.
Ensimmäinen, toinen ja kolmas runo on omistettu eräälle hyvin erityiselle menninkäisherralle. <3



__________________________________________

Sielut kiedottuina universumiin,
sykkien samaan tahtiin kanssa kaikkeuden sydämen,
hengittäen elämänpuun ikiaikaista energiaa,
jokaisin kanssasi ikuisuuden,
sen tähtien loiston, auringon ja kuut.

___________________________________________

Oksalla pihjalan,
korppi ja varpunen,
välillään muinainen liitto,
joka heidät solmii kahden maailman välille.

____________________________________________


Voi Maa, rengasta syleilyssäsi vaeltavat,
parantakaa, oi Tulenväki,
nostata Tuuli,
purjeet korkeuksiin,
Vesi, meitä kanna.

_____________________________________________

Hiukset punaisenaan,
kuin syksyn ruska,
kettu juoksemassa,
läpi tulenlieskojen.

Mystinen matka tuntemattomaan~~

Vaelsin vuosia sumussa, juosten samaa reittiä kuin kuoleman kielissä.
Ääriviivat peittävässä usvassa, vain kuu seuraten askeleitasi,
tehden hetki hetkeltä hullummaksi.

Tähtien heijastumat joessa,
huomasin katsovani sillalta veteen
ja veden kautta taivasiin,
maan sydämeen
ja itkeväni universumin salaisuuksille,
sen ikiaikaiselle kauneudelle,
maailmalle,
jota muut eivät näe.