Vuodenaika on jo muuttunut maagisen syksyn ruskan väreihin, siispä on hyvä pitää pitkästä aikaa pieni runohetki bloginikin puolella ja julkaista muutama alkuvuodesta kirjoitettu hengentuotos. Uusiakin varmaan voisin jaksaa laittaa jossain vaiheessa, jahka kerkiän, muistan ja jaksan. ^^`
Kuitenkin, ensimmäinen runo on omistettu rakkaalle peikkomiehelleni, jonka kanssa meillä tuli vuosi täyteen juuri parisen viikkoa sitten. <3 Toinen taas kertoo epätoivosta ja sen jälkeisestä uudelleensyntymisen tunteesta. Molemmat niistä on kirjoitettu tämän vuoden tammikuussa.
Välitän sinusta enemmän,
kuin mitä koskaan saatoinkaan uneksia.
Olet auringonsäteeni,
valonkantajani,
talven ja tähtien lapsi.
__________________________________________
Jo toista viikkoaan valveilla,
hän raapustaa sinisin kynsin,
tuliseinään uniensa kirjettä,
itkun tahrimin kasvoin,
turtuneilla jäsenillään,
hän hoipertelee eteenpäín.
Hän liikkuu,
on elossa,
muttei täysissä voimissaan.
Pian hän on palaava,
voimakkaampana,
elämänhaluisempana,
kuin koskaan ennen.
Nousee tuhkista Tulitukka Feeniksin pojan,
seuraa jumalallisia askelia,
tuo taruolennon jälkeläinen.
______________________________________
Voimia teille kaikille syksyn koitoksiin,
muistakaa laittaa kynttilät palamaan ja nauttia läheistenne läsnäolosta. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti