Oli maa niin utuinen ja värit haalistuneetedessäni pimeys, varjot seuraten aina tänne asti
mysteerit leijuvat ilmakehässä, aistin sen jokaisella solullani
Mieli kepeänä astelen eteenpäin, kohti tuntematonta ulappaa.
Kaksi miestä, huppupäistä
kävivät aamunvälkkeessä taistoon
miekat ojossa, kun toisaalla langenneet enkelit vajoavat syvemmälle kuin koskaan
Olenko unessa vai onko tämä vain illuusio?
Olen menneisyyden verivanki,
kahlittuna ikuisuuteen.
aamun sumu hänen silmissään,
kalisten käy,
ja hurme peittää maan.
Heräsin sammaleihin maatuvana, metsän omenapuun alta,
Se oli toinen maailma, todellisuus.
(*Valikoitujen unien maailmojen pohjalta kirjoitettua lyriikkaa.)
----------------------------------------------
Alla pohjoisen taivaan:
Tähtitaivas mua ylläni valvoo
untani humaltunutta katsoo
Oi pääsiäisyö, anna kaikkesi selvitäkseni
aina aamun kirkkauteen asti.
--------------------------------------------
Tullut kaukaa, teille tietämättömille
paha tyttö, ei kertonut vanhemmille
kuinka hän nyt julman kaupungin varjoissa nukkuu,
alla avaran taivaan.
(*kaksi viimeisintä kirjoitettu luultavasti kahden aikoihin yöllä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti