Riitasoinnut raastaa rikki,
Veri päässä kiehahtaa
Vaan auringonsäteet kevään tulevan
Jo hehkuvan lämmön lempeys
Ei tohdi kauaa vitkastella, vaan hymy huulilla kulkea
Riitasoinnut vaihtuu sulavaksi,
Musiikiksi kauneimmaksi.
--
Avaat kirjan tuon maagisen, sinikantisen
Kirjaat taijat nää nokkelimmat, mystisimmät hairahdukset
Kuuta kurkotellen, aina lämpenevässä yössä,
Lausut sanoja himon syövereistä.
---
Liehuen käy hiukset tuulessa,
Lennellen käy lehtien sivut,
Taistellen aina matkasi tänne,
Älä astu harhaan, lapseni.
----
Tuskan kiillottamat harmaat haudat,
Huudon kuulin yössä.
Makaa pimeydessä, kunnes äänet ajavat sinut paranoidisuuden ääriin,
Sen porteille kadotuksen.
----
Kaikki runot oli kirjoitettu joskus puolenyön aikaan, kun inspiraatio iski. x)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti