lauantai 25. kesäkuuta 2011

Juhannuksen taikaa~

Sade tietämättään yllensä lankeaa, ken veen emon syleilyssä uiskenteleepi
pisarat luoden kehiä, väärinpäin olevia ristejä
vangitsevin ajatuksin niitä jääden tuijottamaan. 


Tanssi ympäri katuja, laula loppumattomia satuja


Me juostiin jo lähteneeseen bussiin
nauru raikaa
se oli viimeinen, 
me myöhästyttiin taas. 


Sanat saavat sanattomiksi 
Yllä pilvein leijuviksi
jään läpi, jos löydät tien
olkoon se kivitemppelini mun. 


Loogisuuden perikuva, 
yritit äärettömin luvuin sitä mulle selittää, 
ei onnistu, 
en ymmärrä sanaakaan. 

Peikkosatu: 
Peikkolapsi varttui kaunis
ihmettelivät suvut suuresti 
metsässä karkeloitiin, ilakoitiin
aina aamuun asti seuraavaan. 

Ei peikko tiennyt mitä teki, 
lähti karkumatkalle  metsänsyövereihin
kauas kotoa niin suuntasi.

Löysi peikko matkoiltaan
elämän houkutukset
sen monet aarteet. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti