Päättyi vuosien kiivas odotus
sisukkaasti taistelivat tiensä urohot leijonat
kantavat kullan kotiovelle.
Ei graniittia, ei kultaakaan
olet kimpale verta ja lihaa
käsivarsillani.
Sointuvan karhea ääni ja murisevat kitarat
sekoitettuna tuskan sävyttämiin sanoihin
Sydämeni teille myyty, koko kroppani sitä jumaloi
kuinka se nyt näin verta itkee.
Pimeinä iltoina kuunnellen, niin iloon kuin suruunkin
niin tulen aina tekemään.
Niin kului aika, jouduit sä huumeiden kouriin
yksi paras ystävä
taas maailmanlaidoilla tasapainoilee
elämän langalla horjuen.
Miten tarina päättyy? Revitäänkö kirjan sivut? Sotketaanko menneisyys? Mistä vielä löytyy totuus?
Hienon jutun oot osannu kirjoittaa! Siitäkin huolimatta että aihe on todella ikävä. :/
VastaaPoistaNo juu, noissa kahdessa viimeisessä on vähän ikävemmät aiheet. =/ Toisessa Charonin lopetus ja viimeisessä tämä eräs ystäväni. Mutta kiitoksia. ^^ Kaikki ovat ihan toisistaan eroavia runoja. :D
VastaaPoistaToisaalta, ne sointuu kaikki jotenkin jännästi yhteen.
VastaaPoista