Liikaa verta alkoholissa,
Kerran kolme olivat yhtä,
Poika suruissaan, vaan yhä voimissaan
sisukkaana päivään seuraavaan,
tiesi kaiken, hetken tuon tulevan
Kun tiet erkanevat, vain muisto jää
Kaksi vanhasta rakkaudesta,
saivat tarpeekseen toistensa virheistä
Kaiken oli päätyttävä ja alettava uudelleen.
(*Kyseinen runo kertoi siis kuvitteellisesta perheestä, jonka isällä on alkoholiongelmia ja kaikki saavat kärsiä aina viimeiseen pisteeseen asti. Meillä oli yhdessä vaiheessa tuollainen "teema" ilmaisutaidon tunneilla ja kerran oli määrä kirjoittaa aiheesta runo. Ensimmäinen lause on lainattu Stam1nan biisistä Muistipalapelit.)
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ihmiskunta läpimätä
Kuolio, ei kauneutta koskaan ollut
Katsokaa mitä olette tehneet
päätökset aiheuttavat kärsimystä,
tuhoa ja tuskaa,
mutta sitä emme salli!
Jonain päivänä tulemme,
riehumme tulen tanssiessa
läpi hajanaisuuden kantautuvan yön kajon.
Et tule saamaan kiinni, et liioin manipuloimaan, koskaan!
Mutta sinä et karkaa,
Pysähdy!
Riistän kaikkeutesi.
(*Kirjallisuuskansiota varten tehty, kapinaa yhteiskuntaa vastaan käsittelevä runo. )
---------------------------------------------------------------------------------------------
En jaksa, sortukoon maailma päälleni
Kasaantukoot murheet keoksi,
ovelleni,
koputtamatta käyköön tuhon tie sisään.
(*Samaan työhön liittyvä, murhetta ja alistumista aiheenaan.)
-------------------------------------------------------------------------
Sateenkaarenvärejä maalattuna taivaalle
Pidä kiinni beibe, me pudotaan korkealta,
Puista valetuista valheista,
kaukaisimmalle rannalle vajotaan.
---------------------------------------------------------------------
Ystäville:
Koin mä hämmennyksen,
te kaikki rakkaat tulitte vastaan
Tuli mulle aurinko, ootte elämäni valo
Kuinka voin koskaan kiittää riittämiin,
ei sellaista mittaa vaan maasta löydy.
(18.3.11)
