Päivinä noina vuosisatojen
ei tiennyt hän minne meen
houkutus pahuuden ajan
oli jo ylitsepääsemätön
sortuen siihen
hän putosi korkealta
Pois kartanosta herrat riuhtoivat
siteitä, nuoren tytön ranteita
synkälle kukkulalle kävi tie
pää synneistä näin irti hakatun
maa peittyi hurmeeseen
Piikatyttö minkäs teit
ei säädyttömyyttä peruuttaa voi
helmansa kasta vedessä likoaviin siveettömyyksiin
vielä palaa hän kostamaan
kummituksille ajan menneen.
*Perustuu Sundholman kartanon piikatytön, Liisan karuun kohtaloon ja tapahtuman mukaan nimensä saaneelle kalliolle.
