Ei palannut tähtien kaartiin rikkoutumattomaan~

Riitasoinnut raastaa rikki,
Veri päässä kiehahtaa
Vaan auringonsäteet kevään tulevan
Jo hehkuvan lämmön lempeys
Ei tohdi kauaa vitkastella, vaan hymy huulilla kulkea
Riitasoinnut vaihtuu sulavaksi,
Musiikiksi kauneimmaksi.

--

Avaat kirjan tuon maagisen, sinikantisen
Kirjaat taijat nää nokkelimmat, mystisimmät hairahdukset
Kuuta kurkotellen, aina lämpenevässä yössä,
Lausut sanoja himon syövereistä.

---

Liehuen käy hiukset tuulessa,
Lennellen käy lehtien sivut,
Taistellen aina matkasi tänne,
Älä astu harhaan, lapseni.

----

Tuskan kiillottamat harmaat haudat,
Huudon kuulin yössä.
Makaa pimeydessä, kunnes äänet ajavat sinut paranoidisuuden ääriin,
Sen porteille kadotuksen.

----
Kaikki runot oli kirjoitettu joskus puolenyön aikaan, kun inspiraatio iski. x)

"Twisted vision for your eyes.."

Viereesi tahdon,
Untasi valvon
Sanat saavat sanattomiksi
Yllä pilvein leijuviksi
Jään läpi, jos löydät tien
Olkoon se kivitemppelini mun.

~Matikanvihkoon syntyy jännää tekstiä. x'3 
 ------------------------------------------------------------------------------------------------

Oi että, kyllä teki suutari hyvää työtä. Iso silinterin nosto madamelle!  Nyt on maiharit kuin uudet ja kelepaa taas astella niillä pitkin katuja. 
Lisäksi korkokengät saapui tänään postista. Oikein söpöt on, kunhan vielä oppii niillä kunnolla kävelemään. Tuli kyllä hassu olo laittaessaan ne jalkaan-kerrankin tunsin oloni pitkäksi! Perin käteviä nuo kapistukset, kieltämättä.
Tuli haettua tänään erääseen elokuvaan apulaiseksi. Vitsit, jänskättäen odotellen miten käy! Olis kyllä ihan tajuttoman hienoa.

Ei kai tässä sen kummenpia, ensi viikon Turskaa infernaalisella innolla jo odotellen! \,,/
(näinkö nopeasti se aika oikeasti rientää? Suorastaan pelottavaa...)

 ~Saija

Sleeping in the bed of broken dreams~

Title: Sleeping in the bed of broken dreams
 A/N: Tä on siis yhtenä yönä näkemään uneen perustuva, jonka tulkitsin kahden tytön väliseksi rakkaussuhteeksi. Toisaalta, sen voisi myös tulkita tavallaan jonkun henkilön kaipuuksi itsellään. Ideana oli siis että tämä toinen oli paennut tekemäänsä virhettä ja halusi nähdä toisen vielä viimeistä kertaa (pitkään aikaan).  Oikeastaan stoori oli hieman pidempikin, mutta jotenkin tuntui että tuosta "lopusta" paistoi oikeasti se tunnelma mitä etsin. Tässä on vaan siis pieni pätkä, joka saattaa vaikuttaa vähän irtonaiselta, mutta toivon että se kuitenkin herättää joitakin tunteita. Se on tarkoituksella aika tulkinnanvarainen.    Hahmot ovat omia ja tarinan nimi pöllitty Northerin kipaleesta Alone in the End. Lopussa oleva lyriikka on Sentencedin Despair Ridden Heartsista. (Joka muuten soi tämän taustalla.)

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Maailmat olivat sortumassa. Näytellen ettei mitään ollut tapahtunut, välittämättä maailmasta joka pian häviäisi ulottumattomiin. Molemmat tajusivat sen silti.

~Saara's PoW~


"Ne on tullut hakemaan mua!" pillitin hätääntyneenä kyyneleiden valuessa vuolaina pitkin poskia. Tunsin kuinka mun ääni oli tukahtumassa. Kykenin vain vaipumaan shokkiin.
Janet näytti järkyttyneeltä ja tarttui lujasti mun olkapäistä ravistaen pienesti. Sen valmiiksi vaalea iho oli entistä kalmantuneempi. "Saara, kerro ketkä? Mitkä ne?"
Mä en kyyneleiltäni kyennyt vastaamaan.

"Firmly united we will stand 'til the world falls apart...."

Painauduit viimeistä kertaa kylmää kehoani vasten. Tunsin välittömän lämmön virtaavan läpi jokaisen veripisaran.

Maailma sortui meidän päälle.
Tanssittiin tiemme tuhoon, viimeinen tahto ennen lähtöä.

Ne riisti mut väkisin sun luota.