Runokirjoituskurssin satoa tähän asti~

Havaintorunoutta ilman persoonamuotoja. Tunnelman ja maiseman maalailuun inspiraation antoi Finntrollin Under Varje Rot och Sten sekä Loreena Mckennittin Caravanserai. 

Sumussa villin luonnon
katveessa kuusikon tuulenvire käy läpi ruskan lehtien, sormien
se on hetken henkäys hiljaisuuden pauhussa

Suunnaten katseen pohjoiselle taivaalle
nuo laivat purjehtivat satamaan

Liekkien vimmattu lepatus
kuin raivotanssi yössä kesän
tuhkista kävi uudelleen syntymään.
Metsänotukset, peikot, keijut menninkäiset sulassa sovussa, askeleet valtaisat veivät äänensä kalliolle
kiiri kirkuna kanteleesta kuuhun
luoden sen hohkamaa hopeaa kalpeille kasvoille
silmiin kohtalon. 

__________________________________________________________________________________________

Tästä tuli opettajalta ihan älyttömän hyvää kommenttia, sanoi olevan sen verran valmis runo, ettei paljon lisättävää enää ollut. Tuo oli hyvinkin piristävä kuulla. ^^ Tuossahan se tosiaan on, mielenkiintoisen kombinaation Charonin Death Can Dancen, Bombay Dreamsin nimikkobiisin ja Indican Pyromaanin inspiroima runoraapustelu. (Jonka muuten tarkemmin ajateltuna kirjoitin about. viidessä minuutissa autossa! xD) Homman nimihän oli "kliimaksi-runo."

Sulkee hän utuiset silmänsä
astuen eskapismin värittämään illuusioon
maailma öiden tuhansien
rosvojen Ali Baban

Nilkat sirot kuin kuunsirppi
mystisen heinäkuun
kolikoiden kilinä
lanteiden heilahtaessa
tanssi kuin kuoleman huumassa
kohti transsia kädet kurkottaa

kiihtyy hurmos hetki hetkeltä
silmät jäiset
lomassa kaiken sen kohtaa
minne matkani täältä vielä jalat kannattaa?

Kurottele tähtiin asti~

Menneisyyden pelkoa
peilistä alta ruskalehtien paljastuu
alla vanhan taianhohtoisen tammen
tunnet kuinka maa vetää puoleesi
tahtoen vetää koko kehosi sen syvyyksiin


Kaaoksen vai kosmoksen nimeen?
Kuka lopulta määrää kohtalon
minne ikinä päädymmekään?
Niin paljon kysymyksiä,
elämänkatsomuksia.

Kuun Jumalatar,
Hän, joka raottaa mysteerien verkkoa
kun pimeys lankeaa rajattomalta taivaalta.