Miksi kaikki on niin rajallista?

Jo viimein sait ne siivet,
joista silloin niin haaveilit.
Vuoksi enkelten kai,
sinä luotamme lähdit.

~Lepää rauhassa, rakkain Ukki. <3
Tämä ikävä ei tule poistumaan vähään aikaan, joten annetaan ajan parantaa haavat ja kyyneleiden valua vuolaina. Olisin halunnut vielä kerran nähdä hymysi, kuulla naurusi, jutella ja soittaa kitaraa, mutta nyt tilaisuus on mennyt, enkä näekään sinua enää milloinkaan. Jokatapauksessa on tärkeää, että elit pitkän, hyvän elämän rakkaittesi lähellä ja olet nyt päässyt viime aikojen kärsimyksestäsi rauhaan.

Säilytän nämä muistot ja hetket sydämessäni yksinä kalleimmista aarteistani, jäämme kaipaamaan sinua.
<3

Ruskan lehdet hiuksissaan~

Vuodenaika on jo muuttunut maagisen syksyn ruskan väreihin, siispä on hyvä pitää pitkästä aikaa pieni runohetki bloginikin puolella ja julkaista muutama alkuvuodesta kirjoitettu hengentuotos. Uusiakin varmaan voisin jaksaa laittaa jossain vaiheessa, jahka kerkiän, muistan ja jaksan. ^^`
Kuitenkin, ensimmäinen runo on omistettu rakkaalle peikkomiehelleni, jonka kanssa meillä tuli vuosi täyteen juuri parisen viikkoa sitten. <3 Toinen taas kertoo epätoivosta ja sen jälkeisestä uudelleensyntymisen tunteesta. Molemmat niistä on kirjoitettu tämän vuoden tammikuussa.



Välitän sinusta enemmän,
kuin mitä koskaan saatoinkaan uneksia.
Olet auringonsäteeni,
valonkantajani,
talven ja tähtien lapsi.

__________________________________________


Jo toista viikkoaan valveilla,
hän raapustaa sinisin kynsin,
tuliseinään uniensa kirjettä,
itkun tahrimin kasvoin,
turtuneilla jäsenillään,
hän hoipertelee eteenpäín.

Hän liikkuu,
on elossa,
muttei täysissä voimissaan.

Pian hän on palaava,
voimakkaampana,
elämänhaluisempana,
kuin koskaan ennen.

Nousee tuhkista Tulitukka Feeniksin pojan,
seuraa jumalallisia askelia,
tuo taruolennon jälkeläinen.

______________________________________

Voimia teille kaikille syksyn koitoksiin,
muistakaa laittaa kynttilät palamaan ja nauttia läheistenne läsnäolosta. <3