Muutoksen laulu

Sateesta suunnaton raivo
vaelsi haltija lumoissaan
liihottaen vaunuilla mustarastaan
rengasti tuuli korpimetsän kulkijan
helmassa Aurinkojumalan ruskan
miekasta peikon, kosketuksesta hurmeisen virran
vastoinkäymisistä tuonelaan vei tie

Hämärän kätky

Lopullisuuden turmio,

kullattujen lehtien sade 

syksyn valoisimmalla ajalla

Vainottu hurmio,

mertesi valta

yön laps' minn varjoissas oot 

Mielten surmio

neitsyen kehto 

hurmeessa hämärän

kätkyy.