Vaelsin vuosia sumussa, juosten samaa reittiä kuin kuoleman kielissä.
Ääriviivat peittävässä usvassa, vain kuu seuraten askeleitasi,
tehden hetki hetkeltä hullummaksi.
Tähtien heijastumat joessa,
huomasin katsovani sillalta veteen
ja veden kautta taivasiin,
maan sydämeen
ja itkeväni universumin salaisuuksille,
sen ikiaikaiselle kauneudelle,
maailmalle,
jota muut eivät näe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti